29.9.2024 sunnuntaina teimme polun ja paikkojen tarkistusretken Koukkujoen lintutornille. Mukana oli viisi kaksijalkaista ja yksi nelijalkainen. Aurinko sai puut ja pensaat valaisemaan taivaltamme, hyvän mielen tallustusta. Koukkujoen korpimaisemaa: Ja jokien yhtymäkohtia: Kaislikossa suhisee - kuka tulla tuhisee? Nelijalkaisen nautintoa: Teimme nuotion, totta kai. Ja makkaraa paistoi, kuka paistoi. Kaikki saivat maistaa. Huomasimme, että lintutornin seudulla on upeaa matalaa hiekkarantaa... jos vain paikalle pääsisi helpommin, siitä saattaisi kehkeytyä mukava perheiden puljautumispaikka. Tornikin on edelleen mainiossa kunnossa: Tulomatkalla pesimme puhtaaksi lintutornille opastavan taulun: Taulun ääressä innostuttiin keskustelemaan Tärkeistä Asioista. Nelijalkainen retkeläinen päätti ottaa nokoset keskellä tietä - Saaran makkaranmakuisen käytöskoulun uuvuttamana? Mukava pieni retki! Tervetuloa Päivin luo ensi perjantaina! P.S. Koukkujoen maastossa on valtavasti hyviä karpal...
La uantaina 25.5.2024 teimme retkimäisen vierailun Valtimon Rasimäen Omavaraopistolle ja Markku Ahon muistometsään Kuusenhäivelöön. Mukana oli väkeä myös Kohtuus-liikkeestä ja Juurto-hankkeesta. Sää suosi, ja seura oli mainiota. Kuusenhäivelössä taivalsi 17 kaksijalkaista ja kaksi nelijalkaista Markun muiston ja suojellun metsän edessä nöyrtynyttä. Kuusenhäivelössä kuljimme monenlaisessa metsämaastossa: märillä hetteiköillä, kuivalla kankaalla, mustikankukkien keskellä, lähteiden vieritse, haavikoissa, jäkälien peittämillä kallioilla. Kuulimme hernekerttua ja hippiäistä, löysimme pohjantikan työmaita, kettujen onkaloita ja koirasteerien koukkumaisia pyrstösulkia – hirven pääkallonkin havaitsimme. Opimme tuntemaan lehväsammalen, jonkun niistä. Ja tietenkin itse kuusenhäivelön: Pysähdyimme hiljaiseen hetkeen Markun muistokivelle . Yksi ja toinen liikuttui tässä kohdassa: Kaikki kunnon retket päättyvät kahvitteluun, tietenkin. Enolaiskatseille Valtimon Rasimäki näyttäytyi varsi...
Lauantaina 24.8.2024 yhdistyksemme kaksi jäsentä – Ari Lehtinen ja Päivi A – olivat vieraina Kohtuus-liikkeen ja Juurto-hankkeen seminaariretkellä Kolilla. Päivä oli antoisa ja monella tapaa toiveikkuutta nostattava: mukana oli paljon nuoria luonnosta piittaavia ihmisiä, vanhustenkin kunto kesti Kolin vaativilla reiteillä, innokas nuori koira pääsi pitkästä aikaa kunnolla metsään ja illalla saimme kuulla inspiroivia puheenvuoroja luontovaikuttamisen mahdollisuuksista. Kolin polut ovat sitten asia erikseen... ne on lukuisissa kansainvaelluksissa tallottu aikamoiseen kuntoon juurakkoineen ja kivineen. Nytkin paikan metsät kuhisivat kulkijoita. Mikä on tietenkin myös hyvä asia? Sienten vitaalisuutta eivät kulkijat tuhoa - tuntuu, että ne kasvavat missä vain. ...karussa kasvavat... Elämän itsessään vimmainen ja kiehtova dynamiikka. Vitality itself. Ari Lehtinen puhui illan ruokailuhetkeen kiinnitetyssä keskusteluhetkessä Kolin kotoisassa Mattilassa hyvin kiintoisalla tava...
Kommentit
Lähetä kommentti