Enon Luonnonystävät

29.9.2024 sunnuntaina teimme polun ja paikkojen tarkistusretken Koukkujoen lintutornille. Mukana oli viisi kaksijalkaista ja yksi nelijalkainen. Aurinko sai puut ja pensaat valaisemaan taivaltamme, hyvän mielen tallustusta.  Koukkujoen korpimaisemaa: Ja jokien yhtymäkohtia: Kaislikossa suhisee - kuka tulla tuhisee? Nelijalkaisen nautintoa: Teimme nuotion, totta kai. Ja makkaraa paistoi, kuka paistoi. Kaikki saivat maistaa. Huomasimme, että lintutornin seudulla on upeaa matalaa hiekkarantaa... jos vain paikalle pääsisi helpommin, siitä saattaisi kehkeytyä mukava perheiden puljautumispaikka.  Tornikin on edelleen mainiossa kunnossa: Tulomatkalla pesimme puhtaaksi lintutornille opastavan taulun: Taulun ääressä innostuttiin keskustelemaan Tärkeistä Asioista. Nelijalkainen retkeläinen päätti ottaa nokoset keskellä tietä - Saaran makkaranmakuisen käytöskoulun uuvuttamana? Mukava pieni retki! Tervetuloa Päivin luo ensi perjantaina! P.S. Koukkujoen maastossa on valtavasti hyviä karpaloita...

Tänä viikonvaihteena minulla on ollut mahdollisuus ja ilo saada oppia uusi paikka: Kokkolan nuorisokeskus Villa Elba. Luonnonsuojeluliiton ja Luontoliiton syyspäiville on tänä vuonna valittu varsinainen elämyksiä maakravulle ryöpyten synnyttävä miljöö – paikka, jossa on historiaa, luontoa, mahdollisuutta kulkea siinä… ja merta, johon pääsee uimaan syyskuisen lämpimässä vedessä. On vähän omituista mutta myös levollista liikkua väessä, jossa ei tunne ketään. Voi vaieta ja tarkkailla. Muita kuunnellessaan oppii kuitenkin sen, miten tärkeää luontotyö itse asiassa on ja mihin kaikkeen usein korkeina pidettyjä jäsenmaksuja tarvitaan. Tiedän nyt myös, millainen oikeasti esteetön luontoreitti on.  Samaan aikaan Villa Elbassa tapahtuu muutakin… täällä ovat meneillään muun muassa paikallisten purjehdusseurojen kisa. Sain oppia paljon myös purjeveneestä. Retkipolun maisemissa törmäsin vanhaan majakkaan, jonka raunioituvissa korkeuksissa lentelee pääskysiä. Majakoissa on aina jotain tunteita her