Enon Luonnonystävät

Tänä viikonvaihteena minulla on ollut mahdollisuus ja ilo saada oppia uusi paikka: Kokkolan nuorisokeskus Villa Elba. Luonnonsuojeluliiton ja Luontoliiton syyspäiville on tänä vuonna valittu varsinainen elämyksiä maakravulle ryöpyten synnyttävä miljöö – paikka, jossa on historiaa, luontoa, mahdollisuutta kulkea siinä… ja merta, johon pääsee uimaan syyskuisen lämpimässä vedessä. On vähän omituista mutta myös levollista liikkua väessä, jossa ei tunne ketään. Voi vaieta ja tarkkailla. Muita kuunnellessaan oppii kuitenkin sen, miten tärkeää luontotyö itse asiassa on ja mihin kaikkeen usein korkeina pidettyjä jäsenmaksuja tarvitaan. Tiedän nyt myös, millainen oikeasti esteetön luontoreitti on.  Samaan aikaan Villa Elbassa tapahtuu muutakin… täällä ovat meneillään muun muassa paikallisten purjehdusseurojen kisa. Sain oppia paljon myös purjeveneestä. Retkipolun maisemissa törmäsin vanhaan majakkaan, jonka raunioituvissa korkeuksissa lentelee pääskysiä. Majakoissa on aina jotain tunteita her

  Lauantaina 24.8.2024 yhdistyksemme kaksi jäsentä – Ari Lehtinen ja Päivi A – olivat vieraina Kohtuus-liikkeen ja Juurto-hankkeen seminaariretkellä Kolilla. Päivä oli antoisa ja monella tapaa toiveikkuutta nostattava: mukana oli paljon nuoria luonnosta piittaavia ihmisiä, vanhustenkin kunto kesti Kolin vaativilla reiteillä, innokas nuori koira pääsi pitkästä aikaa kunnolla metsään ja illalla saimme kuulla inspiroivia puheenvuoroja luontovaikuttamisen mahdollisuuksista. Kolin polut ovat sitten asia erikseen... ne on lukuisissa kansainvaelluksissa tallottu aikamoiseen kuntoon juurakkoineen ja kivineen. Nytkin paikan metsät kuhisivat kulkijoita. Mikä on tietenkin myös hyvä asia? Sienten vitaalisuutta eivät kulkijat tuhoa - tuntuu, että ne kasvavat missä vain.  ...karussa kasvavat... Elämän itsessään vimmainen ja kiehtova dynamiikka. Vitality itself.  Ari Lehtinen puhui illan ruokailuhetkeen kiinnitetyssä keskusteluhetkessä Kolin kotoisassa Mattilassa hyvin kiintoisalla tavalla siitä, mit

Kotiseututalkoilua Lauantaina 20.7.2024 vietettiin kansallista kotiseutupäivää, myös Enossa. Kokoonnuimme museolle laittamaan kuntoon sen pihapiiriä. Tapahtuman promoottoreina oli Eno-Seuran ja Veräjän väkeä, ja myös Luonnonystävät oli haastettu mukaan. Kaikkineen paikalla liikkui parisenkymmentä talkoolaista. Lauantainen aamupäivä oli mukava ja tehokaskin. Raivattiin risukoita, niitettiin museopihaa, haravoitiin ”ylijäämää” – ja kitkettiin jättipalsamia. Näitä saatiinkin kasaan kolme täpötäyttä jätesäkillistä. Ei talkoita ilman ”palastelua” – saimme kahvia, mehua, pullaa ja nuotiomakkaraakin. Taustalla myös soi; haitari jos mikä sopii hyvin kesäisen työhetken pontimeksi, ja setin täydensivät laulavat kitaristit. Hyvän mielen aamupäivä, taas kerran. Kiitos mukaan ehtineille – Luonnonystävistä paikalle saapuivat Annit, Helinä ja Päivi. Jos meitä kitkijäihmisiä olisi tullut muutama enemmän, urakka olisi saatu valmiiksi. Nyt palsamia jäi vielä toiseksikin talkookerraksi…    

Kotiseutupäivän talkoot Enon museolla 20.7.2024 klo 10 alkaen. Kitkemme jättipalsamia. Kahvittelemme ja laulamme yhdessä. Tervetuloa!

Sunnuntaisen kukkaretkemme ”kuratoi” Valde – iso kiitos! Valtakunnallisen tapahtuman teemana oli raita, ja meidän matkamme kohteena olivat Sammalussuon liepeet ja kumpareet (sekä ”losseikot”) jossain Naurisvaaralla päin… näin luulen. Sää oli harvinaisen suosiollinen ja luonto tietenkin kesäkuussa parhaimmillaan. Luonnonkukkia ihmettelemässä kulki tällä kertaa kahdeksan kaksi- ja kolme nelijalkaista. Vaikka emme millään kukkakedolla kulkeneetkaan, lajisaldosta tuli lopulta oikein mukava. Teemakasvi raidan lisäksi poluillemme osuivat ainakin keltatalvikki, kihokki, vanamo, maariankämmekkä, kielo, puolukka, juolukka, mustikka, mansikka, suokukka, oravanmarja, nuupahtanut metsätähti, tupasvilla, karpalo, kangasmaitikka, lakka – ja Valden havaitsemat vaaleanpunainen kukka ja kirkkaanpunainen kukka. Yksi vähän häiritsevä luontohavainto oli punainen muovipulkka, jonka toimme torin Molokiin. Eläinhavaintoina lintujen (ja hyttysten plus paarmojen) lisäksi olivat hirvi ja karhusiilikäs. Kuvassa

La uantaina 25.5.2024 teimme retkimäisen vierailun Valtimon Rasimäen Omavaraopistolle ja Markku Ahon muistometsään Kuusenhäivelöön. Mukana oli väkeä myös Kohtuus-liikkeestä ja Juurto-hankkeesta. Sää suosi, ja seura oli mainiota. Kuusenhäivelössä taivalsi 17 kaksijalkaista ja kaksi nelijalkaista Markun muiston ja suojellun metsän edessä nöyrtynyttä. Kuusenhäivelössä kuljimme monenlaisessa metsämaastossa: märillä hetteiköillä, kuivalla kankaalla, mustikankukkien keskellä, lähteiden vieritse, haavikoissa, jäkälien peittämillä kallioilla. Kuulimme hernekerttua ja hippiäistä, löysimme pohjantikan työmaita, kettujen onkaloita ja koirasteerien koukkumaisia pyrstösulkia – hirven pääkallonkin havaitsimme. Opimme tuntemaan lehväsammalen, jonkun niistä.  Ja tietenkin itse kuusenhäivelön: Pysähdyimme hiljaiseen hetkeen Markun muistokivelle . Yksi ja toinen liikuttui tässä kohdassa: Kaikki kunnon retket päättyvät kahvitteluun, tietenkin. Enolaiskatseille Valtimon Rasimäki näyttäytyi  varsin eksoott