Enon Luonnonystävät

 15.6.2025 teimme pienen luonnonkukkapäiväretken Enon aseman liepeillä sijaitsevaan "Metsän henki" -nimiseen suojeltuun metsään ja sen luontopolulle. Kaunis kesäpäivä houkutteli mukaan 20 kaksijalkaista ja kolme nelijalkaista luonnonystävää. Kuljimme asianmukaisesti jonossa, kääntelimme varoen erilaisten kukkien lehtiä ja mietimme niiden nimiä.  Pahvitehtaan metsän luontopolku sijaitsee lähellä kylää, on sopivalla tavalla lyhyt ja luonnoltaan monimuotoinen. Loppukesästä polun varteen saadaan erilaisia infotauluja - paikkahan on merkityksellinen myös kulttuurihistoriallisesti! Yhä maastossa voi tunnistaa maantien tai kiskojen pohjarakenteita, rannassa ovat näkyvissä ihmistyövoimalla muokatut kanavanreunat ja metsää halkoo muinainen pahvitehtaalaisten uimapolku.  Metsä on nyt suojeltua aluetta ja ilmeisen rauhassa se on saanut olla - esimerkiksi pikkuruiset oravanlapset tulivat pelottomina ja innokkaina tervehtimään meitä, koiriakin. Kesäkuun puoliväli on oiva aika järjestä...

 Vietämme Luonto lainassa -viikkoa. Rakensimme aihetta koskevan pienen näyttelyn Enon kirjastoon teemoilla kulutus - metsä - energia. Tervemenoa!

Keskiviikkona 11.12.2024 istuimme iltaa Karhunsalon kyläyhdistyksen laavulla - solisevan puron vieressä, suurten puiden keskellä ja suurin piirtein kylän tuntumassa. Olipas hieno paikka istua ja ihmetellä! Kiitos karhunsalolaisille, jotka antoivat laavunsa käyttöömme ja lisäksi tulivat vieraiksemme lukuisin määrin. Laskimme, että meitä oli ainakin 25. Tarjottavista meinasi melkein tulla kapelo:).  Kiitos Pirjolle ja Pertille tunnelman rakentamisesta. Tästä pääsee nyt hyvin matkaamaan kohti joulua. Syksyn mittaan olemme olleet aktiivisia lähinnä kaivosvastarinta-asioissa. Liikehdintä asian tiimoilta jatkuu.  Kuuntelen parhaillaan Kaisa Vainion väitöstä ihmisten puuystävistä. Suosittelen väitöskirjaan tutustumista! Metsätiedettä mutta ihmisen, kulttuurin ja lajien välisen ystävyyden näkökulmista. 

29.9.2024 sunnuntaina teimme polun ja paikkojen tarkistusretken Koukkujoen lintutornille. Mukana oli viisi kaksijalkaista ja yksi nelijalkainen. Aurinko sai puut ja pensaat valaisemaan taivaltamme, hyvän mielen tallustusta.  Koukkujoen korpimaisemaa: Ja jokien yhtymäkohtia: Kaislikossa suhisee - kuka tulla tuhisee? Nelijalkaisen nautintoa: Teimme nuotion, totta kai. Ja makkaraa paistoi, kuka paistoi. Kaikki saivat maistaa. Huomasimme, että lintutornin seudulla on upeaa matalaa hiekkarantaa... jos vain paikalle pääsisi helpommin, siitä saattaisi kehkeytyä mukava perheiden puljautumispaikka.  Tornikin on edelleen mainiossa kunnossa: Tulomatkalla pesimme puhtaaksi lintutornille opastavan taulun: Taulun ääressä innostuttiin keskustelemaan Tärkeistä Asioista. Nelijalkainen retkeläinen päätti ottaa nokoset keskellä tietä - Saaran makkaranmakuisen käytöskoulun uuvuttamana? Mukava pieni retki! Tervetuloa Päivin luo ensi perjantaina! P.S. Koukkujoen maastossa on valtavasti hyviä karpal...

Tänä viikonvaihteena minulla on ollut mahdollisuus ja ilo saada oppia uusi paikka: Kokkolan nuorisokeskus Villa Elba. Luonnonsuojeluliiton ja Luontoliiton syyspäiville on tänä vuonna valittu varsinainen elämyksiä maakravulle ryöpyten synnyttävä miljöö – paikka, jossa on historiaa, luontoa, mahdollisuutta kulkea siinä… ja merta, johon pääsee uimaan syyskuisen lämpimässä vedessä. On vähän omituista mutta myös levollista liikkua väessä, jossa ei tunne ketään. Voi vaieta ja tarkkailla. Muita kuunnellessaan oppii kuitenkin sen, miten tärkeää luontotyö itse asiassa on ja mihin kaikkeen usein korkeina pidettyjä jäsenmaksuja tarvitaan. Tiedän nyt myös, millainen oikeasti esteetön luontoreitti on.  Samaan aikaan Villa Elbassa tapahtuu muutakin… täällä ovat meneillään muun muassa paikallisten purjehdusseurojen kisa. Sain oppia paljon myös purjeveneestä. Retkipolun maisemissa törmäsin vanhaan majakkaan, jonka raunioituvissa korkeuksissa lentelee pääskysiä. Majakoissa on aina jotain tunteita...

  Lauantaina 24.8.2024 yhdistyksemme kaksi jäsentä – Ari Lehtinen ja Päivi A – olivat vieraina Kohtuus-liikkeen ja Juurto-hankkeen seminaariretkellä Kolilla. Päivä oli antoisa ja monella tapaa toiveikkuutta nostattava: mukana oli paljon nuoria luonnosta piittaavia ihmisiä, vanhustenkin kunto kesti Kolin vaativilla reiteillä, innokas nuori koira pääsi pitkästä aikaa kunnolla metsään ja illalla saimme kuulla inspiroivia puheenvuoroja luontovaikuttamisen mahdollisuuksista. Kolin polut ovat sitten asia erikseen... ne on lukuisissa kansainvaelluksissa tallottu aikamoiseen kuntoon juurakkoineen ja kivineen. Nytkin paikan metsät kuhisivat kulkijoita. Mikä on tietenkin myös hyvä asia? Sienten vitaalisuutta eivät kulkijat tuhoa - tuntuu, että ne kasvavat missä vain.  ...karussa kasvavat... Elämän itsessään vimmainen ja kiehtova dynamiikka. Vitality itself.  Ari Lehtinen puhui illan ruokailuhetkeen kiinnitetyssä keskusteluhetkessä Kolin kotoisassa Mattilassa hyvin kiintoisalla tava...